Epävarmuus on elämälle tyypillinen piirre. Fakta on, että me ihmiset emme osaa lukea toistemme ajatuksia, emme voi tietää tulevaisuutta, emmekä voi tietää seurauksia kaikista toimistamme tai päätöksistämme. Olet varmasti kuullut sanonnan: Ainoa varma asia on se, että asiat ovat epävarmoja.

Ihmiset ovat erilaisia, jotkut meistä sietävät tätä epävarmuutta hyvin, jotkut meistä selvästi huonommin. Ylimalkaan se, että epävarmuus tuntuu epämukavalta, on normaali reaktio. Ahdistukseen taipuvaiset tai jatkuvasti huolissaan olevat ihmiset kestävät epävarmuutta kuitenkin niin huonosti, että he stressaantuvat, voivat huonosti, ja ovat jatkuvasti yhä enemmän huolissaan. Epävarmuuden kokeminen näin vaikeana aiheuttaa myös muutoksia toiminnassa. Voimme alkaa vältellä asioita, joiden suhteen olemme epävarmoja, tai saatamme ryhtyä monimutkaisiinkin varotoimiin varmistaaksemme asioiden sujumisen. Tämä kaikki lisää henkistä huonovointisuutta ja sitä kautta pahentaa ahdistusoireita.

Joillakin ihmisillä epävarmuuden taustalla on tarve suoriutua asioista erittäin hyvin, täydellisyyttä lähestyen tai sitä jopa itseltään vaatien.  Tämä myös perfektionismiksi tai täydellisyyden tavoitteluksi nimetty tapa ajatella ja toimia on kaksijakoinen ilmiö. Jokainen meistä haluaa selvitä hyvin, ja tätä meiltä odotetaan myös sekä työssä että muualla elämässä. Tämä halu suoriutua ja suorittaa asioita palkitaan usein työelämässä positiivisella palautteella, uusilla vastuilla, laajemmilla tehtävillä. Työtoverit, esimiehet, asiakkaat ja yhteistyökumppanit oppivat luottamaan meihin, tietämään, että meiltä saa aina apua, työn ajoissa ja hyvin tehtynä. Se auttaa meitä etenemään työssämme, saavuttamaan asioita, joita toivomme.

Tällä samalla toimintatavalla on kääntöpuoli – kun hyvä ei riitä, kun kaikkensa antaminen ei ole tarpeeksi, kun sitoutuminen on vasta ensimmäinen askel. Jos oma sisäinen mittarimme  – jolla mittaamme elämässä tai työssämme onnistumista – ei ole koskaan vihreällä, silloin emme ole koskaan itse tyytyväisiä saavutuksiimme, emmekä voi ikinä hellittää. Emme saavuta sitä hetkeä, jolloin voimme laskea työn kädestämme todeten tyytyväisenä, että se on valmis, ja se on hyvä. Nykypäivän työelämä ei myöskään tue tähän suuntaan. Monessa työssä ”valmis” ei kuulu sanastoon. Aina on seuraava vaihe, seuraava tehtävä, seuraava asia odottamassa.

Tai niin me luulemme. Jos tunnistat itsessäsi tämän uupumukseen helposti johtavan ajattelumallin, ryhdy ajatusharjoitukseen:  Mitä saan työstäni? Mitä haluan saada työstäni? Mitä tarvitsen? Mitä seuraa, jos ryhdyn tavoittelemaan sitä mitä haluan tai tarvitsen? Kuka/ mikä tukee minua? Kuka/ mikä estää minua saamasta sitä mitä tarvitsen? Samanlaista ajatusmallia voit soveltaa muihin elämänalueisiisi.

Harjoitus 7

Epävarmuutta voi oppia sietämään paremmin, ja siitä aiheutuvia ajatuksia ja tunteita voi käsitellä, jotta ahdistus lievittyisi. Kun olotilasi on epävarma tai tunnet ahdistusta epävarmuuden vuoksi, istu rauhalliseen paikkaan, ja ryhdy erittelemään ajatuksiasi.  Sulje silmäsi, ja valitse yksi ajatus, jonka ajatteleminen aiheuttaa sinussa epävarmuutta, esimerkiksi:  ”En millään ehdi tehdä kaikkea ennen lomaa, miten mä selviän tästä.”  Rentouta hartiasi, vedä syvään henkeä, ja keskity kuuntelemaan hengitystäsi. Tee tarvittaessa rentoutusharjoitus.

Kun olet rento ja hengität rauhallisesti, aloita sisäinen puhe:  ”Olen epävarma siitä, ehdinkö tehdä kaiken, mitä arvioin, että minun pitää ehtiä tehdä ennen kesälomani alkua.  Olen epävarma.  ”Jatka samalla rauhallista hengitystä, keskittyen vetämään henkeä sisään nenän kautta ja puhaltamaan ulos hiljalleen suun kautta. Jatka sisäistä puhettasi:  ”Olen epävarma, en tiedä varmasti mitä ehdin tekemään.  Teen parhaani.  Olen epävarma siitä, mitä ehdin.  ” Ja jatka samalla rauhallista ja tasaista hengitystä, pidä kehosi rentona, hartiat alhaalla, kämmenet avoimina sylissäsi. Jatka sisäistä puhetta ja rentoutusta noin viiden minuutin ajan.  Lopeta puheesi toteamalla:  ”Olen epävarma ehdinkö kaiken.  Olen rauhallinen.  Nyt jatkan työtäni.”