Jos sinulla on pelkotilojen lisäksi myös pakko-oireita, pakkoajatuksia tai pakkotoimia, niiden taustalla olevaa ahdistusta on tärkeä käsitellä. Ahdistusoireita voi oppia lievittämään tai pitämään kurissa.

Ahdistukselle tyypillisiä piirteitä

Ahdistunutta oloa on monenlaista, epämääräisempää tai tarkasti johonkin asiaan liittyvää. Fyysinen olo voi vaihdella huomattavasti, samoin ajatukset ja tunteet. Usein ahdistunutta oloa tai paniikkikohtausta edeltää alkuvaihe, jolloin oireet ovat lievempiä ja vaikeammin yhdistettävissä mihinkään. Joskus ahdistus on epämääräistä pahaa oloa, jolle ei oikein ole sanoja.

Ahdistustaipumus muodostuu useimmille ihmisille niin varhaisessa vaiheessa, että kielellinen ilmaisu ja ymmärrys ovat pienen lapsen tasolla, ja silloin sanat olotilan kuvaamiseksi jäävät puuttumaan. On paljon aikuisia, joilta edelleen puuttuvat sanat olonsa kuvaamiseen, ja vaikka aikuinen voi keksiä soveltuvia ilmaisuja tunteilleen ja ajatuksilleen, ne jäävät silti usein aikuisenakin epätarkoiksi. Tällainen kokemus kertoo siitä, että ahdistusreaktio on varhaista perua.

Jos emme tiedä, mistä ahdistuksessa on kyse, tulkitsemme herkästi, että olemme vakavasti sairaita tai jopa ”tulossa hulluksi”.

Ahdistuksen oireita

Paniikkikohtauksen aikana voi esiintyä yksi tai useampia seuraavista oireista:

  • Pinnallinen kiihtynyt hengitys, ns. hyperventilaatio
  • Sydänoireet, tykytys, pakahtumisen tunne
  • Vapina, esim. kädet, joskus koko keho, myös ”sisäinen” tutina
  • Hikoilu
  • Pahoinvointi, kuvotus
  • Huimaus, pyörtymisen tunne
  • Puutumisen tunne, kihelmöinti
  • Jalkojen raskaus
  • Pelottavia ajatuksia, kuolemanpelko, sekoamisen pelko

Ahdistuksen oireet kertovat kehomme valmistautumisesta toimintaan. Niiden kaikkien tarkoitus on auttaa meitä toimimaan paremmin uhkaavassa tilanteessa. Kun ne esiintyvät epäsopivassa tilanteessa, on tärkeää opetella oireiden hallintaa.

Pitkäaikaiseen ahdistukseen liittyy useimmilla ihmisillä levottomuutta, vaeltelun tarvetta, keskittymisen ongelmia, ärtyisyyttä ja kireyttä ja/ tai vaikeuksia nukahtaa tai pysyä unessa.

Pitkäaikaisen ahdistuksen oireet osoittavat, että kehomme on jäänyt pysyvään hälytystilaan.  Samalla olemme ainakin sisäisessä puheessamme alkaneet selittää oireitamme eri tavoin, esim. että oireilemme, koska olemme stressaantuneita tai huolissamme. Tämä selitys, niin oikea kuin se onkin, jumittaa herkästi meidät oireisiimme entistä pahemmin. Pitkäaikaisessa ahdistuksessa on tärkeää paitsi selvittää asioita ja ratkaista ongelmia, myös opetella oireiden hallintaa ja lisätä tietoa ahdistuksesta stressireaktiona.

Harjoitus 3

Aloita ahdistuneisuuteesi tutustuminen listaamalla, mitkä tilanteet, ajatukset tai asiat laukaisevat ahdistusoireitasi. Jatka sitten kirjoittamalla, minkälaisia fyysisiä tuntemuksia ja tunnetiloja sinulla ahdistuneena on. Voit tehdä tätä viikon mittaan eri päivinä, pysähtyen kuuntelemaan omaa olotilaasi ja ajatuksiasi eri tilanteissa.  Kirjoita myös muistiin, milloin ja missä tilanteessa oireilusi on alkanut, ja miten olet yrittänyt ratkaista ongelmaasi.