ja vielä selvitä siitä. Virheiden tekeminen lienee päivittäistä valtaosalla ihmisistä. Konsultit ja visionäärit puhuvat, kuinka virheet ovat menestyksen perusta, kunhan niistä vain otetaan opiksi. Omien virheiden sivuuttaminen kevyesti ”oppimateriaalina” ei onnistu kovin helposti, ainakaan minulta. Painin aika pitkäänkin joskus ajatusteni kanssa, mietin mistä virheessä oli kyse, mikä siihen vaikutti ja miten voin sen ehkäistä jatkossa. Häpeän, syyllisyyden ja epävarmuuden tunteet jylläävät.

Virheeni liittyvät useinmiten asiakastyöhöni. Saan silloin tällöin asiakaspalautteen tyytymättömältä tai pettyneeltä ihmiseltä. Keskeisin pettymyksen syy on, että psykologin vastaanotolle tullaan keskustelemaan kipeistä ja vaikeista asioista, jotka ovat itselle äärimmäisen merkityksellisiä. Toisen tekemälle virheelle on siinä keskustelussa kovin vähän tilaa. Ammattietiikkani mukaisesti pyrin jatkuvasti luomaan parhaan mahdollisen kontaktin asiakkaaseen. Silti joskus menee pieleen, ja asiakas kertoo siitä. Aina asiakas ei varmaan edes mainitse asiasta, poistuu vain syystä tai toisesta pettyneenä.

Virheiden tekemisen merkitystä on tutkittu. Virheet ovat osa kognitiivisia prosesseja, päätöksentekoa tai oppimista myös muilla eläinlajeilla. Eläimet oppivat seuraamalla muiden tekemiä virheitä.  Aivomme tekevät koko ajan automaattista korjausliikettä aistihavainnoistamme, joten emme huomaa virheitämme. Näemme, kuulemme ja huomaamme siis sen, mikä on meille sopivaa.

Virheiden uudelleen määrittäminen ”oppimateriaaliksi” tekee niistä toisaalta meille helpompia sietää, toisaalta antaa meille mahdollisuuden olla katsomatta peiliin. ”Kaikkihan tekevät virheitä” ”Virheistä oppii” ”Tee moka päivässä” ovat pahimmillaan mantroja, joiden taakse mennään piiloon, kun omia virheitä on vaikea kohdata.  Peiliin katsominen ja tilanteen pohtiminen on hedelmällistä, parasta on, jos virheestään voi keskustella: kertoa mitä tapahtui, mitä ajatuksia ja tunteita se herättää, ja mitä on ajatellut tehdä virheen korjatakseen.

Virheitäsi käsitellessäsi on hyvä muistaa muutama perusasia: Sinä ja virheesi ette ole yksi ja sama. Älä sekoita itseäsi ja virhettäsi. Häpeän tunne herkästi sekoittaa pään, mutta syyllisyys ja häpeä ovat eri asioita. Syyllisyys liittyy tekemääsi tekoon (tai virheeseen), ja voit korjata virheen ja poistaa syyllisyyden. Häpeä on sisäinen kokemus, se on sen huomaamista, ettet olekaan henkilö, joka olet luullut olevasi.  Syyllisyys saa sinut korjaamaan virheesi, häpeä saa sinut juoksemaan pakoon ja piiloutumaan.  (Danielle Ofri, New York University School of Medicine).  Kritiikin suhteuttaminen ja määrittäminen tilannesidonnaiseksi helpottaa. Kun saat kriittistä palautetta tekemästäsi työstä, mieti, mihin tilanteeseen palaute liittyy, ja pidä se siinä. Älä yleistä sitä koskemaan kaikkea tekemistäsi. Ja kolmanneksi:  Älä ala pelätä virheitä säilyttääksesi hyvän maineen tai suotuisan mielikuvan itsestäsi muiden mielissä.  Muiden näkemykset siitä, millaisia me olemme, ovat tärkeitä. Ne ovat kuitenkin vain osa kokonaisuutta, ja ne ovat usein vain pinnallinen mielikuva meistä ihmisinä. Tärkeintä on sisäinen kokemus siitä, millainen olet, ja miten toimit. Ja miten käsittelet virheitäsi.