Yrittäjänä aloittamisen jälkeen olen huomannut, miten helppoa on lykätä asioita huomiseen. Kukaan ei ole kysymässä tekemättömien töiden perään; kirjanpito, suunnittelu, kirjoittaminen… Onneksi on asiakkaita, jotka tulevat sovittuun aikaan. Huomaan kaipaavani kurinalaisuutta, mutta se on varsin hento piirre luonteessani. Olen siis aloittanut kurinalaisuuden opettelun.

Kurinalaisuus ja stressaantunut pakertaminen ovat eri asioita, mutta ainakin minun mielikuvissani ne tahtovat sekoittua toisiinsa. Palkkatyössä oli aina kiire, olin stressaantunut ja rasittunut, ja sain paljon aikaan. Toisaalta, kun tuli se hetki, että kiirettä ei ollut, en tahtonut saada mitään aikaan. Olen siis oppinut työurani aikana, että jotta saa aikaan, pitää olla kiirettä ja stressiä. Nyt kun määritän itse työni tavoitteet, määrän ja tekemisen tahdin, huomaan olevani kiinni tuossa vanhassa tekemisen tavassa. Siispä uutta oppimaan, rentoa kurinalaista tekemistä tavoittelemaan.

Päätökseni oli tehdä joka päivä tunnin ajan sellaista työtä, joka ei liittynyt suoraan johonkuhun asiakkaaseen. Sitä teen nytkin, kirjoitan tätä. Tunti kuulostaa lyhyeltä ajalta, ja ajattelin, että tästä tulee helppo nakki, mutta toisin kävi. Sen tunnin löytäminen arjen pyörityksessä vaatii suunnittelua ja priorisointia. Nyt moni olettaa, että minulla on hirveästi työtä ja hyppään pää kolmantena jalkana joka puolella. Ehei. Töitä voisi olla enemmänkin. Mikä siis kiikastaa?

Onko kurinalaisuus taito vai ominaisuus? Voiko sitä oppia, vai olenko tuomittu tahimaan tämän kysymyksen kanssa lopun ikääni? Kurinalaisuus on ennenkaikkea rutiinien luomista ja ylläpitämistä. Asioiden tekemistä arjen osaksi. Kurinalaisuus on sitä, että luon olosuhteet, joissa tavoitteet voivat toteutua. Miten saan itseni tekemään jonkin asian joka päivä? Esimerkkinä on käytetty usein hampaiden harjaamista. Miten saat itsesi harjaamaan hampaasi joka päivä aamuin illoin? Et suinkaan pese hampaitasi aamulla ja totea, no niin, TEHTY, JES, vaan harjaat ne, laitat harjan pois ja jatkat aamuhommiasi. Koska olet tehnyt niin joka aamu tähän astisessa elämässäsi. Koska siitä on tullut erottamaton osa päivärutiinejasi. Samalla ajatuksella, sitkeällä tekemisellä, ajattelemalla, että tämä kuuluu osana minun päivääni, uuden rutiinin voi luoda mistä vain. Sitkeys on yksi avainsana. Pitämällä kiinni ajatuksesta: Tämä on itsestäänselvä osa päivääni.

Koska olen stressaaja ja pakertaja, toivon oppivani rentoutta tähän kurinalaisuuteen. Joskus lauantaiaamuisin, kun olen nukkunut pitkään, ja syönyt myöhäisen brunssin ja sen päälle suklaata ja siirtynyt sohvalle katselemaan koko perheen elokuvaa, huomaan, että hampaat ovat pesemättä. Ja voin jättää ne pesemättä, koska tiedän, että pesen ne kuitenkin illalla, ja huomenaamulla ja illalla, ja seuraavana päivänä, ja taas seuraavana. Miten se toimii työssä? Jos jätän tänään tuon tunnin tekemättä, tiedänkö, että huomenna sen taas teen. Vai käykö niin, että ajattelen: Noo, tein eilen sen tunnin, ja toissapäivänä, tänään ei tarvitse. Mitä mahdan ajatella huomenna? Noo, tein sen jo kahtena päivänä tällä viikolla, tänään ei tarvitse?

Tarvitsen sitkeyttä, jotta tästä syntyy uusi itsestäänselvä rutiini. Teen tunnin joka päivä. Poikkeuksetta. Teen sen tänään, se riittää. Tiedän, että jonain päivänä voin jättää sen väliin, tietäen, että teen sen taas seuraavana päivänä.